Marjaanan Konmari-projekti, osa VIII: Lasten tavarat

Viime viikolla meidän kodin järjestykselle tapahtui paljon. Maanantaina vaihdoimme makuuhuoneita niin, että jokainen makuuhuone sai uudet asukkaat. Koska myös kaappien jako oli järkevä muuttaa samalla, kuluikin loppuviikko tavaroita uusiin paikkoihin järjestellessä. Sehän pitää tehdä perusteellisesti, kun kerran tavoittelen koko kodin järjestystä. 

Omiin tavaroihin asti en ole vielä päässyt, koska lasten huoneet oli mielekästä laittaa ensin kuntoon. 

Ensin laitoin lasten vaatteet kaappeihin. Kertun vaatteita ei oltu sortteerattu pitkään aikaan, ja laatikot alkoivat olla aika täynnä. Kertun kanssa kävin hänen vaatteensa läpi sellaisella tekniikalla, että hän sai myydä minulle kaikki haluamansa vaatekappaleet kymmenellä sentillä. Kertun mielestä tämä kirppiskuvio oli hauska ja koko projekti alkoikin sillä, että Kerttu teki hinnaston vaatteilleen...

Tällainen tekniikkahan ei ole Konmari-metodin mukainen - Kerttu pohti mistä tahtoo luopua sen sijaan, että olisi pohtinut mikä tuottaa iloa. Tietysti se kolmisen euroa tuotti hänelle iloa ja motivoi hommaan. Mutta myöhemmin, kun kävimme kirjoja läpi kysymällä, mikä tuottaa iloa, totesi Kerttu valitsemisen olevan näin paljon hauskempaa. 

Minusta tuntuu tosi kivalta opettaa Kertulle järjestelytaitoa, kun se on hänestäkin kivaa. Omassa ajatusmaailmassa siivous on aiemmin ollut aina tylsää. Toivottavasti Kertulle syntyy positiivisempi asenne omasta tavarasta ja huoneesta huolehtimiseen, kun tehdään yhdessä ja järkevällä tekniikalla.

Jaakon vaatteet käytiin läpi samalla tavalla, mutta hän ei halunnut luopua juuri mistään. Minua tietysti ihmetytti, miksi hän säilyttää vaatteita, joita ei koskaan pue ylleen. Oli mielenkiintoista keskustella hänen kanssaan siitä, miten hän valitsee vaatteitaan ja mitkä ominaisuudet niissä ovat hänelle tärkeitä.

Kun sitten vuorossa oli Kertun kirjat, valmistauduin sessioon miettimällä etukäteen, miten asiat Kertulle esitän Konmari-metodin mukaisesti, iloon ja hyvään mieleen keskittyen. 

Kun Kerttu oli lajitellut kirjansa kategorioihin - tehtäväkirjat, ihan tavalliset kirjat, vauvakirjat, lehdet ja pahvikantiset kirjat - kehotin häntä valitsemaan eniten iloa tuottavan kirjakasan. En muista minkä hän valitsi, mutta tuosta kasasta kehotin häntä valitsemaan kolme eniten iloa tuottavaa kirjaa. Ja sitten valitsemaan seuraavat, jotka tuottavat melkein yhtä paljon iloa, ja niin edelleen. Kertulle työ tuntui olevan aika helppoa, kunhan vaan jaksoin muistuttaa vähän väliä, mikä homman nimi oli.

Lopulta jäljellä oli tietty määrä kirjoja, jotka mahtuivat mukavasti yhdelle kirjahyllyn hyllylle. Lehdet päätyivät omaan laatikkoonsa, samoin pahvikantiset kirjat.

Jaakko kävi myös kirjansa läpi, mutta niistäkään hän ei löytänyt juuri mitään hylättävää. Marie Kondo sanoi jossain haastattelussa, että miesten on vaikeampi luopua tavaroistaan. Ainakin meidän lapsissa tämä ero näkyy, liekö sitten kyse sukupuolesta vai persoonallisuudesta. Toisaalta Kertulla on paljon enemmän tavaraa kuin Jaakolla ja hän on ehtinyt niitä melkein kaksi vuotta kauemmin katselemaankin.

Kirjojen jälkeen vuorossa oli "komono", sekalaiset tavarat. Kirjojen jälkeenhän pitäisi oikeasti käydä läpi paperit, mutta Jaakolla ei papereita ole ja Kertun paperit kävimme läpi hiljattain. 

Siispä tyhjensimme kaikki Kertun pussukat ja laatikot tyhjiksi leluista lattialle, ja lajittelimme lelut ja tavarat omiin kategorioihinsa. Kertun ja osittain myös minun keksimät kategoriat ovat: nukke-, Barbie-, prinsessa-, käsintekemis-, paperi- ja isot tavarat sekä pikku- ja isot otukset, koriste-esineet ja sekalaiset.

Kun tavarat olivat omissa kasoissaan, Kerttu kävi jokaisen ryhmän läpi pidellen jokaista tavaraa yksitellen käsissään ja päättäen joko pitää tai hylätä sen. Hylätyt keräsin yhteen isoon laatikkoon ja kerroin, että kyseiset tavarat lähtevät kierrätykseen. 

Kehotin Kerttua keksimään tavaroille säilytyspaikan heti, kun hän oli päättänyt, mitä tavaroista pitää. Tämä siksi, että tahdoin saada tavarat pois lattialta ja järjestykseen. Tärkeänä pidin sitä, että Kerttu ihan itse laittoi tavarat paikoilleen.

Jaakon kohdalla ei nyt käyty tavaroita tarkasti läpi Konmari-tyyliin, koska olin hänen kanssaan niin tehnyt jo syksyllä. Koska Jaakko on paljon tarkempi tavaroistaan ja useimmiten pitää huoneensa järjestyksessä, en pitänyt niin tärkeänä Jaakon omakätistä kädenjälkeä tavaroiden sijoittelussa. Niinpä keskustellen Jaakon kanssa päätimme paikat kaikille hänen tavaroilleen.

Kertun kanssa projekti on vielä hieman kesken, mutta Jaakon huone on jo järjestyksessä. Kun saan vielä omat ja perheen yhteiset tavarat järjestykseen, pois lattioilta, ja kaikille omat verhot ikkunaan, laitan tänne blogiin kuvia huoneista ja kaappien järjestyksestä. Perimmäinen tavoitteeni tässä koko kodinjärjestelyhommassa on säilyttää vain ne tavarat, mitä minä olen päättänyt säilyttää, ja tietää missä kukin tavara on. Nyt kun kaikki yläkerran kaapit tulee käytyä läpi ja järjestettyä uudelleen, tunnen olevani huomattavasti lähempänä tätä tavoitetta!

Spark joy -kirjaa lukiessani minulle valkeni ihan uudella tavalla se, että on tärkeää käydä läpi ensin omat tavaransa. Olen siis tässä projektin aikana hieman hätiköinyt, koska olen jo sortteerannut liinavaatteita ja koriste-esineitä, joissa ryhmissä on kaikkien perheenjäsenten tavaroita.

Onhan nämä kotitaloustavarat toki tavallaan minun vastuullani. Mutta oppiakseni paremmin tunnistamaan, mitkä tavarat minulle tuottavat iloa, on järkevää käydä ensin läpi vain minulle kuuluvat tavarat ja opetella fiilistelemään niiden kanssa. 

Tämän oivalluksen myötä tajusin myös, että en ole vastuussa Janin tavaroista ja hänen suhteestaan niihin. Riittää, että hänen tavaransa on hänen omassa kaapissaan tai laatikossaan - sen pidemmälle minun ei tarvitse niiden kohtalosta päättää.

Tämä sama pätee tietysti myös lasten tavaroihin. Kaisa on vielä niin pieni, että teen päätöksiä hänen puolestaan. Mutta siinäkin ymmärrän nyt kunnioittaa hänen mahdollisuuttaan päättää itse, kunhan tulee tarpeeksi vanhaksi. Eli harkitsen kahdesti ennen kuin heitän hänen omia lelujaan kierrätykseen. 

Mietinpä vaan, mitä kaikille minun lapsuuteni tavaroille on tapahtunut. Ne ovat vaan tippuneet kyydistä jossain vaiheessa ilman, että olisin kiinnittänyt asiaan huomiota. Olisihan se mukavaa, että rakkaimmat esineet lapsuudesta olisivat vielä tallessa. Mutta en ole ymmärtänyt arvottaa omia tavaroitani tällä mielihyvä-ilo-rakkaus-asteikolla ennen kuin vasta nyt Konmarin myötä.

Toisaalta, en nyt keksi kuin yhden tavaran lapsuusajalta, josta kovasti pidin. Sellainen lasten penaali, missä oli monta luukkua ja erilaisia toimintoja. Voi olla että muistan senkin vain siksi, että penaali oli hukassa parisen kuukautta ja sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, koulustakin. Kunnes löysin sen - sen korihyllyn takaa, jonka korissa sen piti olla säilytyksessä. Että se siitä hurjasta etsinnästä...

Olen tällä hetkellä lajittelemassa verhoja ja pöytäliinoja, ja korut lajittelin viime viikolla. Seuraavaksi aion käydä läpi peitot sekä kosmetiikka- ja peseytymistarvikkeet. Päivitystä pukkaa heti kun joudan taas siihen puuhaan.