Konmarihdus ja vaatteiden viikkausta

Nyt se iski sitten tähänkin rouvaan ja blogiin, nimittäin KonMari -villitys.

Olen törmännyt sanaan jo monta kertaa nettikirjoituksia lukiessani, ja eräänä kauniina päivänä päätin tutustua ilmiöön. Tiesin kyseessä olevan jonkun järjestelytekniikan, johon monet tuntuvat hurahtaneen. En ole tällaisten "ihmedieettien" ystävä, liittyivät ne sitten mihin tahansa elämänalueeseen, enkä siksi ollut menetelmään aiemmin perehtynyt.

No niin, tutustuin netistä löytämääni infoon japanilaisesta organisointiammattilaisesta Marie Kondosta ja hänen kehittämästään KonMari-tekniikasta. Löysin yhden YouTube -videon, jossa nainen itse esiintyi, sekä lukuisia hänen siivoustekniikkaansa esitteleviä videoita. Blogeja, joissa kuvataan KonMari-tekniikan toimivuutta kotioloissa, löytyy paljon enemmän kuin mitä jaksaa lukea. 

Kondon elämäntarina teki minuun vaikutuksen. Hän on ollut kiinnostunut siivous- ja järjestelylehdistä jo pikkulapsena, harrastanut teininä lähinnä omien, perheenjäsenten ja kavereiden tavaroiden järjestämistä ja vihdoin 19-vuotiaana perustanut oman organisointibisneksen. Kondo on työskennellyt yrityksessään nyt yli kymmenen vuotta ja hänen palveluunsa on kolmen kuukauden jono.

Vuonna 2011 Marie Kondo kirjoitti kirjan "Jinsei ga Tokimeku Katazuke no Maho", joka käännettiin saksaksi vuonna 2013 ja englanniksi vuonna 2014, "The Life-Changing Magic of Tidying Up: The Japanese Art of Decluttering and Organizing". Englanninkielinen teos on suomennettu tänä vuonna ja sen nimi on "KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika". 

Blogikommenttien mukaan naisen mielipiteet, menetelmät ja kirjoitustyyli herättävät ihmisissä vahvoja reaktioita laidasta laitaan - kiehtovaa! Olen myös pitkään ollut kiinnostunut japanilaisesta tavasta sisustaa ja suhtautua asumiseen ja kirjan otsikointi väittää organisointitavan olevan nimenomaan japanilaisen. Ehkäpä kirja on siis mielenkiintoinen myös kulttuurisesta näkökulmasta.

Meidän kirjastossa teokseen oli kymmenen varausta, ja varauksia löytyi jokaisesta Pirkanmaan kirjastosta. En jaksa odottaa kuukausia päästäkseni käsiksi tuohon kirjaan, joten tilasin sen cdon:ilta hintaan 15,50 euroa postituskuluineen. En ole vielä saanut kirjaa, tilaus on käsittelyssä.

***

YouTube -haastattelussa Marie Kondo kehottaa aloittamaan pienten lasten siivouskasvatuksen vaatteiden viikkauksesta ja järjestämisestä. Kerttu katseli kanssani joitakin videoita, joissa siivottiin KonMari -tyyliin ja innostui ajatuksesta ruveta järjestämään vaatteitaan. Niinpä tiistaiaamuna ryhdyimme toimeen. Koko aamupäivä siinä meni, mutta lopputulos on herkullinen.

Kerttu tosiaan osallistui itse vaatteidensa viikkaamiseen ja koriin asetteluun, jonka vuoksi lopputulos ei ole ihan niin särmä kuin se voisi olla. Mutta koko jutun idea toimii silti ja näkyy myös kuvissa. Yhdellä silmäyksellä näet mitä vaatteita laatikossa on. Kun yhden vaatteen poimii käteensä, jäljelle jääneet pysyvät sievästi rivissä.

Jaakko ei jaksanut niin kovasti kiinnostua vaatteiden järjestämisestä, mutta opetteli kyllä viikkaamaan paitojaan. Ja myöhemmin hän valitti "Äiti, sä et ollenkaan opettanut taittelemaan housuja!" Lupasin opettaa, kun seuraavan kerran tulee vaatetta pyykistä.

Kokeilin laskostustekniikkaa myös jakkuihin ja huppareihin. Vaikka ne ovat paksumpia ja tavoitteena olevan suorakaiteen sijasta vaatemytyt muistuttavat enemmän palloja, ne kuitenkin järjestyvät mukavasti laatikkoon. Ja ihme ja kumma, pitävät muotonsa.

Jaakko totesi paidat laskostettuamme, että hänellä on paljon enemmän pitkähihaisia kuin lyhythihaisia paitoja. Lapsikin hahmottaa omistamansa vaatteet paljon paremmin tällä tavalla järjestettynä! Pukemisesta ei ole ollut mitään vääntöä sen jälkeen, kun saimme vaatekaapit järjestykseen.

Myös minä pysyn tällä tavalla paremmin kärryillä siitä, milloin on syytä hankkia uusia vaatteita tai totisesti käynnistää pyykkikone. Vaikka sen verran hurahtanut olen kyllä tällä hetkellä, että suorastaan odotan pääseväni viikkaamaan kuivanneet pyykit siististi omille paikoilleen vaatekaappiin...

***

Lapsilla on kivat laatikostot, jonne vaatteet oli näppärä järjestää. Systeemi toimii. Mutta minulla ja Janilla on perinteiset vaatekaapit. Ensin en edes meinannut järjestää meidän vaatteitamme, mutta päätin sitten kuitenkin kokeilla, jos tekniikka toimisi kaapissakin. Tällä kertaa sain ihan kunnon ennen-jälkeen-kuvatkin. Tältä vaatehyllyni näyttivät:

PItkähihaiset paidat

Topit

T-paidat (yksi takareunassa jo "oikein" viikattu)

Järjestyksen perustana ei niinkään ollut viikkaus vaan se, että tietynlaiset paidat oli heitetty tietylle hyllylle. Toki ne laskostinkin ensin, mutta eipä nuo pinot silti kovin siisteiltä näytä.

Sitten samoja hyllyjä viikkauksen jälkeen:

Pitkähihaiset paidat

Alahyllyllä T-paidat

Vaatteita ei tosiaan ollut niin näppärä järjestää kaappiin kuin laatikkoon. Vain keskimmäisillä hyllyillä vaatteet voi nähdä hyvin, ylä- ja alahyllyillä näkyvät vain etummaiset.

Alahyllylle, missä säilytän housujani ja joitakin jakkuja, on tietysti helpompi kurkkia kuin ylähyllyille. Kaikki jakut eivät suostuneet KonMari-viikkaukseen, koska ovat liian raskasta ja taipuisaa materiaalia. Onneksi niitä oli vain kaksi kappaletta. KonMari-oppien mukaan tällaiset vaatekappaleet olisi parempi ripustaa vaatehenkariin, mutta minulla ei ole henkarikaapissa tilaa.

Kokonaisuudessaan vaatekaappi näyttää nyt hyvin siistiltä. Tuntui hieman typerältä viikata jotain pikkusukkia nätisti sukkalaatikkoon. Mutta sen tehtyäni huomasin, että nyt tosiaan tiedän, millaisia sukkia minulla on, ja löydän ne sukkalaatikosta heti ilman penkomista. Viskasin samalla parittomat löydökset roskikseen.

KonMari-metodissa olennaista olisi hankkiutua eroon kaikista vaatekappaleista, jotka eivät herätä iloa ("spark joy"). Tuohon hommaan en kuitenkaan lähtenyt tällä kertaa, järjestin vain kaapissa olevat vaatteet. Ennen kuin ryhdyn tavaroiden vähentämiseen Kondon tapaan, haluan perehtyä hänen teoriaansa vähän paremmin.

Vielä yksi etu, jonka huomasin vaatteiden viikkausta seuraavana päivänä, oli pakkaamisen helpottuminen. Olimme lähdössä isovanhemmille yökylään. Tarvittavat vaihtovaatteet saattoi vain poimia hyllyltä ja pakata sellaisenaan kassiin. Homma oli niin helppo ja näppärä, että lapsetkin pakkasivat omat reppunsa käden käänteessä.

Haittapuolena tässä metodissa on se, että vaatteet on tunnistettava värin, materiaalin ja sijainnin perusteella. Minulla on esimerkiksi monta mustaa toppia, jotka ovat kaikki erimallisia, mutta KonMari -tyyliin niputettuna näyttävät samalta. Lastenvaatteiden kohdalla tämä ei ole ongelma, koska heillä on eri värejä ja kuoseja vaatteissaan.

***

Kaukaisena tavoitteenani on ollut jo pitkän aikaa, että tiedän jokaikisen tavaran ja sen sijainnin kodissamme. Huomasin, että KonMari-tekniikalla vaatteita laskostaessani aloin tiedostaa omistamani vaatteet. Näin vaivaa jokaisen vaatekappaleen eteen huolellisen laskostamisen verran ja tulin samalla tietoiseksi sen olemassaolosta (sekä siitä, tuoko se minulle iloa tai onko tarpeellinen). Ehkäpä tämä organisoijan ihmedieetti sittenkin tepsii ja pääsen lähemmäs tavoitettani? Odotan innolla, että pääsen käsiksi itse kirjaan.

PS. Isännän vaatteisiin en saanut lupaa koskea...