Jun 2, 2015

Kotoilua olohuoneessa


Täällä on tapahtunut monenlaista, sekä sisustuksellisesti että muuten. Järjestin meidän makuuhuoneen uudelleen ja Jaakon huone on saanut uusia kalusteita, samoin alakerran vessa. Valitettavasti monet blogiini kuuluvat asiat eivät ole kirjoitukseksi asti päätyneet. Lapset ovat enimmäkseen kotona minun kanssani, joten rauhallisia hetkiä vaikkapa tietokoneen äärellä ei arkeemme luonnostaan kuulu. Toisekseen muuton jälkimainingeissa järjestämistä ja organisointia on tosi paljon eikä kaikkea saa valmiiksi kerralla. Keskeneräisiä projekteja ei ole kiva jakaa blogissa, ellei seuraavat vaiheet ole selkeästi jäsennettävissä.

Yksi kaveri kysyi minulta, kuinka pitää kodin tasot siisteinä. Siitähän kirjoittelin tässä taannoin. Vastasin hänelle, että tavaroilla tulisi olla omat paikkansa, jotta ne eivät kertyisi tasoille. Kaverinikin on juuri muuttanut, joten luulen tursuilevien tasojen ja uuden kodin jotenkin liittyvän toisiinsa. Tämän kertaista projektiani toteuttaessani mieleen tuli myös sellainen vinkki, että tasoille vakituisesti sijoitetut isot tavarat voivat vähentää pikkusälän kertymistä.

***

Nyt kun olemme asuneet jo kolmisen kuukautta Suomessa, olen huomannut meidän arjessamme merkittävän muutoksen aiempaan. Saksassa lähdin tapaamaan kavereita useimmiten kaupungille - kahviloihin, leikkipuistoon, eläintarhaan... Oli helpompi tavata puolimatkassa kaupungilla kuin matkustaa jonkun luo, lapsilla oli ulkona paremmin tilaa leikkiä ja kotiäidit näkivät muutakin kuin kodin neljä seinää. Viikonloppuisin kävimme perheen kera usein ulkona syömässä. Saksassa se on edullista ja toi mukavaa vaihtelua emännän ruuanlaittoarkeen.

Täällä taas mennään useimmiten tapaamaan toisia äitejä, isiä ja lapsia näiden kotiin. Tai kutsutaan omaan kotiin. Täällä saan "nauttia" ruuanlaiton ihanuudesta jopa kahdesti päivässä, koska lapset eivät ole päiväkodissa syödäkseen siellä lounaan. Eikä viikonloppuisin voi paljon ulkona syömistä harrastaa, koska se on kallista. Kivoja vaihtoehtoja ei myöskään tällaisessa 30 000 ihmisen kylässä - kröhöm, kaupungissa - niin kovin paljon ole. Tosin täytyy sanoa, että lähes kaikki viikonloput ovat menneet joko sukulaisten ja ystävien vieraanvaraisuudesta nauttien tai itse vieraita kestittäen. Sukulaisten ja ystävien vuoksi me tänne muutettiin ja ihanaa on, kun heitä nyt saa useammin tavata!

Kotoilu näyttää siis tyypilliseltä suomalaiselta käyttäytymistavalta. Runsasta ruuanlaittoa lukuunottamatta tämä tapa kyllä tuntuu hyvältä. Janikin on ollut tosi iloinen, kun saa pääsääntöisesti syödä kotona tehtyä ruokaa. Minua on vähäsen inspiroinut telkkarista tuleva "Kaappaus keittiössä". Aavistelen, että ruuanlaitto voi myös olla kivaa. Ehkäpä jonain päivänä.

Koti on se paikka, jossa suurin osa elämästä tapahtuu - myös ne arjen juhlahetket. Jos haluan juoda hyvät kahvit tai nauttia hienosta ateriasta, helpointa se on tehdä kotona. Rakkaita ihmisiä tavataan kotona. Lasten hauskanpito sekä romanttiset hetket puolison kanssa syntyvät kotona. Onhan se koti välillä myös sairastupa tai työleiri, mutta keskitytään myönteiseen!

Miten tämä sitten vaikuttaa sisustukseen? No ainakin sillä tavalla, että kotoa on hyvä löytyä erilaisia paikkoja oleskeluun ja kaikkeen, mitä haluaa kotona tehdä. Minun visioni mukaan meidän kotona on ainakin hyvä kahvila ja ravintola, vähän hoploppia, kiva hotellihuone, kesäterassi, musiikkisalonki ja kylpyläosasto. Vain mielikuvitus on rajana, mitä 96 rivitaloneliöön mahtuu!

***

Näiden ajatusten myötä syntyi inspiraatio olohuoneen uudelleen järjestämisestä. Kyllä meidän olohuone aiemminkin toimi, mutta tämä tunnelman ja erillisten paikkojen luominen oli huomioimatta. Uuden järjestyksen myötä meillä on olohuoneessa visuaalisesti miellyttävämpi ja intiimi musiikki- ja mediakeskus, "Kuschelecke"/kiipeilypaikka lapsille, valoisa ja tilava alue ruokailuun, kahvitteluun ja näpertelyyn sekä minikirjasto. Käsite Kuschelecke on perintöä lasten saksalaisesta Kindergartenista eikä sille ole hyvää suomennosta. "Kuscheln" -verbi suomennetaan asettua mukavasti, halailla, käpertyä jonkun viereen.

Suunnittelin ensin päiväkirjan sivuille erilaisia mahdollisia pohjapiirustuksia. Käytännön ongelmia, jotka halusin ratkaista, olivat ympäriinsä sirotellut säilytyskalusteet, joihin pääsy oli osittain hankalaa, sekä ikävän näköinen, enimmäkseen tekniikkatavaroilla täytetty pitkän lipaston päällinen. Pohjapiirroksia veivatessa tajusin myös, että tahtoisin ruokapöydän olevan ikkunan ääressä. Lisäksi kulku terassin ovelle nyt kesän tullessa oli hyvä saada sujuvaksi.

Suunnilleen tässä järjestyksessä huonekalut olivat aiemmin.
Lampaantaljalla peitetyn arkun sijaan portaiden edessä majaili nyt viimeksi jo lipasto.

Sohvan edusta oli epämääräisesti järjestynyt elektroniikkamööpeleiden laskutila.
Jani oli minulle jo aiemmin sanonut, että tulostimen voi sijoittaa minne tahansa asunnossa WLAN-yhteyden ansiosta. Mutta meillä ei ollut paikkaa. Nyt parin huonekaluhankinnan jälkeen yläkerrassa olikin paikka tulostimelle yhden lipaston päällä. Yksi kone vähemmän olohuoneessa. Tässä kuvassa etuoikealla ja takavasemmalla näkyvät kaiuttimet olivat myös tosi ärsyttävästi kulkureitillä - lattiamalliset kaiuttimet ovat ihan hienot, JOS niille on tila ja paikka.

Kun aloin siirtelemään huonekaluja, minulla oli selvä suunnitelma siitä, mihin huonekalut ja tekniikkamööpelit sijoittelisin. Hommia tehdessä suunnitelma kylläkin muuttui, kun mittasuhteita en aivan ollut kyennyt huomioimaan päiväkirjaan piirtelemissäni vapaan käden luonnoksissa... Mutta olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!

Osasin jopa kytkeä uudelleen kaikki nuo vimpaimet niin, että sain ne toimimaan uusissa sijainneissaan. Nettiä en saanut pyörimään huoneen toisen nurkan pistokkeiden kautta, mutta Jani hoiti homman kotiin tultuaan käden käänteessä. Salainen aseeni kamppailussa satoja johtoja ja kummallisia kytkentöjä vastaan on kaverilta saamani vinkki: valokuvaus. Otin kuvan kaikista kytkennöistä ennen purkamista, ja sitten oli helppoa kytkeä ne uudestaan. Suosittelen kaikille tekniikan ihmelapsille!

Yksi näistä kuvista pääsi vieläpä todistamaan Janille, että kytkentä oli kummallinen jo ennen kuin minä koskin siihen.

Ensin tein siis kaiken hauskan, eli huonekalujen siirtelyn. Kerttu kävi välillä testaamassa, että portaissa mahtuu kiipeilemään uudenkin järjestyksen kanssa. Lounaan jälkeen oli aika kytkeä piuhat ja sitten pääsinkin jo käsittelemään ottamiani kuvia uudessa medianurkkauksessamme!



Tuo aiemmin ruokapöydän päällä roikkunut valaisin sai vielä myöhemmin lähtöpassit, koska siihen hakkasi päätään joka kerta sohvalta noustessa. Uudessa asetelmassa piano, kauniit lipasto ja kaappi, kaiuttimet (vasemmanpuoleinen puuttuu kuvasta, on kaapin vieressä), sohva ja jopa tietokonekin muodostavat kompaktin kulmauksen, vähän kuin huone huoneessa. Vahvistin on melko huomaamaton Janin mummun vanhan kaapin pöytätasolla ja televisiota katsellessa näkee samalla minun kauniin vanhan lipastoni. Sen päällä on selkeä paikka näppikselle, hiirelle ja kaukosäätimille.

Jani vähän kritisoi telkkarin sijaintia näin korkealla. Minua se ei häiritse. Mielessäni oli lukuisat sisustuskuvat, joissa telkkari on sijoitettu takan yläpuolelle. Tässä se on luullakseni suunnilleen samalla korkeudella. Tämä oli hyvä ratkaisu jo olemassa olevilla huonekaluilla.

Musisoidessa laulajat ja rytmiryhmä sijoittuvat loogisesti sohvalle, pianon ääreen. Mukavaa on myös se, että äidin hoivassa olleet viherkasvit löysivät oivallisen paikan ikkunan edestä. Äiti tosin käski panna ne kesäksi ulos, saa nähdä raaskinko.

Tästä kulmauksesta tuli siis hyvin eri näköinen aiempaan verrattuna. Piano muuten vaelsi lähes koko huoneen ympäri  projektin aikana, vaikka lopputuloksesta voisi päätellä sen siirtyneen vain pari metriä... Olohuoneen pöytä on edelleen tuollainen tekele, mutta en ole löytänyt vielä sellaista yksilöä, jossa muotoilu-hinta-laatu-suhde olisi kohdillaan.


No entäs sitten huoneen toinen syrjä. Ruokapöytähän oli aiemmin hieman syrjässä ja pimennossa, sivussa ikkunasta. Tuolit korkeine selkänojineen haittasivat pääsyä kaapeille. Uudessa järjestyksessä ovesta ja ikkunasta tulviva valo kohdistuu suoraan pöydälle. Pitkän lipaston laatikot mahtuvat hyvin auki niin, että niitä voi penkoa tuolilla istuen. Nyt kun grillikausi on alkanut, oven edessä oleva pöytä toimii myös laskutilana ja terassipöydän korvikkeena - meillä kun ei ole vielä puutarhakalustoa. 


Pitkä lipasto on toistaiseksi aikamoinen rytöläjä, mutta ainakin kaikki olohuoneessa ajelehtinut irtain on nyt vain yhdessä paikassa. Seuraava projekti on järkevöittää olohuoneessa olevien säilytyskalusteiden sisällöt. Olen melko varma, että saan lipaston päällä lojuvien tavaroiden määrän lähes nollaan, kun järjestän kaappien ja laatikoiden sisukset järkevästi.

Suunnitelma kaappien ja laatikoiden uudelleen järjestämisestä:

  • Pitkä lipasto: askartelu- ja ompelutarvikkeet sekä musiikkikirjat (kynttilät, servetit, koristeet?)
  • Oma vanha lipasto telkkarin alla: tekniset apuvimpaimet kuten laturit, media, kirjoitusvälineet, säilytettävät asiakirjat ja kutomistarvikkeet
  • Mummun kaappi: astiat, lautapelit

Huh, tässähän ihan motivoituu uudelleen, kun listaa tuota suunnitelmaa...


Portaiden alunen eli Kuschelecke ei juuri muuttunut, mutta siitä tuli selkeämmin rajattu alue. Sohva ja kaappiryhmä muodostavat niin selkeän "huoneen", että viereen jää pehmeällä pyöreällä matolla rajattu "portaidenalushuone". Laitoin pianon ensin tuonne portaiden alle, mutta lapset tykkäävät temppuilla portaissa ja piano olisi tehnyt siitä hommasta turhan vaarallista. Siksipä etsiskelin pianolle paremman paikan.

Tässä on turvallista kiipeillä ja mukava käpertyä tyynyjen sekaan kirjaa lukemaan.

Meillähän ei olohuoneessa ainakaan vielä ole kirjahyllyä. Kirjahyllyn virkaa saa nyt toimittaa pieni kukkapöytä, johon mahtuu muutama lehti ja kirja. Ajatuksenani on, että siinä olisi vain juuri nyt lukemisissa olevat kirjat ja lehdet. Tässä kuvassa pöydällä on vielä muutakin tavaraa, joka ei ole löytänyt paikkaansa. Pöytä on kumminkin sen verran pieni, että jos siinä aikoo säilyttää kirjaston kirjat, ajankohtaiset lehdet ja pari omaakin kirjaa, muille tavaroille ei tilaa enää riitä. Nähtäväksi jää, kuinka homma toimii. 

Voi myös olla, että hankimme pitkän lipaston päälle ihan oikean kirjahyllyn, koska tällä hetkellä kirjamme ovat säilössä makuuhuoneen kaapeissa... Ei aivan ihanteellinen ratkaisu. Kirjojen määrässä ei enää paljon ole karsimista, koska jo Münchenissä hankkiuduin eroon kaikista tarpeettomista opuksista.

Tuo pieni taulu ei oikein sovi kokonaisuuteen?

Meiltä löytyy nyt siis olohuoneesta jotain Kuschelecken, kahvilan ja musiikkisalongin tapaista. Ja toivottavasti kohta hyvin organisoitu näpertelypaja. Askartelu- ja käsityötarvikkeet eivät löytäneet paikkaansa edes aiemmassa kodissamme, joten niiden organisointi tulee olemaan suuri työvoitto.


Haastan itseni lisäksi myös jokaista lukijaani luomaan kodin tiloihin erilaisia tunnelmia ja keitaita, joissa voi puuhata itselle mieluisia asioita ja viihtyä rakkaiden kanssa. Huonekalujen oikea järjestys on yksi askel siihen suuntaan, tavaroiden järkevä järjestys toinen. Ja koko ajan on syytä pitää mielessä paitsi toimivuus, myös tilan visuaalinen ilme ja muut aistielämykset.

No comments:

Post a Comment